Jokainen tietää, että tekemällä oppii. Itsekin olen paljon oppinut ihan vain ”maalaisjärkeä” hyväksi käyttämällä. On myös aivan tosi asia, että voit olla täydellinen vanhempi omille lapsille, vaikka et olisi päivääkään opiskellut kasvatustieteitä.
Eläinten käyttäytymistä ja oppimista ollaan tutkittu hyvin pitkän aikaan. Siitä saadut tulokset eivät ole siis mikään uusi ilmiö tai niiden mallintaminen mitenkään ennenkuulumaton juttu. Tieteellistä näkökulmaa eläinkoulutukseen saatetaankin toisinaan kritisoida, kun tiettyjä havaintoja tehdään aivan kuin irrallisena todellisuudesta. Todellisuus ei mielestäni kuitenkaan lainkaan ole unohtunut. Jotta esimerkiksi biologian, terveyden, oppimisen tai vaikkapa käyttäytymisen tapahtumia voidaan analysoida ja mitata, tulee tilanteet ja vaikuttavat tekijät olla hyvinkin pelkistettyjä. Muuten ei voida olla varmoja, mitkä asiat vaikuttivat tilanteeseen. Mitä pelkistetympään tapahtumaan päästään, voidaan sitä paremmin esimerkiksi oppimisen ilmiötä mitata.
Oppimisen ja eläinten käyttäytymistä voidaan tarkastella monesta eri tieteen näkökulmasta. Näitä ovat esimerkiksi biologia, jonka alta löytyy myös etologian suuntaus. Eläimeen ja erityisesti sen hyvinvointiin voidaan vaikuttaa myös lääketieteen näkökulmasta. Eläinten kohdalla tyypillisesti oppimiskäsitystä kuvataan behaviorismin eli käyttäytymistieteen näkökulmasta. Etenkin ihmisten oppimisen puolella muita oppimiskäsityksen tieteellisiä lähestymistapoja ovat humanistinen, kognitiivinen, konstruktiivinen ja sosiokonstruktiivinen näkökulma. Näistä jokainen tieteenala tarkastelee samaa asiaa, eläintä tai ihmistä, mutta jokaisella on oma lähestymissuunta.
Jokainen ihminen selittääkin todellisuutta omien lähtökohtien ja aikaisempien kokemusten kautta. Niin myös eläinkouluttajat. Itse olen utealias ymmärtämään erilaisten tieteenalojen näkökulmaa asioihin. Sana poikkiteteellisyys nostaa suuria intohimoja itsessäni. On mielenkiintoista miten behavioristinen näkökulma täydentyy biologian näkökulmasta tai kuinka lääketieteen kautta saadut tulokset voivat selittää eläimen käyttäytymistä. Näin koen saavani parhaimman soveltavan kokonaiskäsityksen asioihin.
En siis koe, että juuri yksi ja tietty tieteenala olisi vastaus kaikkeen. Tutkimustietoa on jo nyt valtavasti, mutta sitä tulee jatkuvasti lisää. Se miten tällä hetkellä tiedämme ja mitä voimme hyödyntää, on paras tietomme juuri tällä hetkellä. Muutaman vuoden kuluttua on kuitenkin voinut tulla uusia näkökulmia ja täydentäviä tutkimustuloksia. Avoimuus ja uteliaisuus uudelle, sekä toisinaan aivan poikkeaville näkökulmille tulee säilyttää, jotta voimme kehittyä.
Mitäs sitten se positiivinen eläinkoulutus on?
Positiivisen eläinkoulutuksen määritelmää on avattu esimerkiksi Suomen eläintenkouluttajien sivuilla. Maallikolle tuleekin mieleen, jos tämä on positiivista, onko sitten kaikki muu ei-positiivista? Itse en näkisi aivan näin jyrkkää näkökulmaa asiassa. Eettisten periatteiden ja arvojen kuvaaminen on kuitenkin tärkeää tehdä jollakin kuvaavalla tavalla ja tällä hetkellä tätä suomenkielen adjektiivia pidetään kuvaavimpana. Positiivisella eläinkoulutuksella ei kuitenkaan tarkoiteta vaikkapa ainoastaan operantin oppimisen nelikentän positiivista vahvistamista. Se sisältää paljon muutakin. Hieman turhan monitulkintaisen määritelmän vuoksi itse käytän usein määritelmää eläinlähtöinen eläinkoulutus. Tämäkään ei ole täysin yksiselitteinen määritelmä, joten asian avaaminen mielestäni kaipaa hieman laajempaa lähestymistä.
Olen avannut omia koulutuksen periaatteitani ja eettistä ajattelua tässä tekstissä. Siinä positiivista, eläinehtoista koulutusta avataan nk LIMA-periaatteen avulla, jonka on arvostettu eläinkouluttaja ja tutkija Susan Friedman kehittänyt ja mallintanut Human Hierarchy -mallin kautta. Avaan seuraavassa esimerkein, kuinka erilaisia koulutuksellisia haasteita voidaan lähteä HH- mallin avulla ratkomaan ja mitä eroa olisi, jos tilanteen ratkaisu lähdettäisiin pyramidi käännettynä toisinpäin.
Esimerkki Koiran koulutus uudessa ryhmäkoulutuksen tilanteessa
Ongelma: koira on kovin kiihtynyt, innoissaan, haukahtelee eikä tunnu keskittyvän.
Tällaisessa ongelmatilanteessa koiran omistaja joutuisi käyttämään ensimmäisenä positiivista heikennettä eli estämään remmillä koiran hyppimistä, kieltämällä koiraa ja/tai menemällä koiran eteen. Inhimillisenä reaktiona ihmisellä saattaisi tulla esille turhautuminen tilanteeseen ja pettymys koiran käyttäytymiseen. Kun koira ei tunnu reagoivan mihinkään, vallattomaan käyttäytymiseen saatettaisiin päättää puuttua sammuttamalla käytös. Käytännössä sammuttaminen on odottaa, että hyppiminen ja remuaminen loppuu, kun siihen ei reagoida mitenkään. Jos koira yrittää tarttua samalla vallattomasti leluun ja hamuaa sitä, viedään lelu pois. Koiran käyttäytymistä vähennetään negatiivisen heikenteen kautta, eli viedään sen haluama asia pois, jotta käyttäytyminen eli riehuminen vähenee. Näin ollaan lähdetty koulutuksessa liikkeelle HH-mallin pyramidin yläpäästä.
Mikäli lähdemme liikkeelle HH-mallin pyramidin alaosien kautta tilannetta ratkaisemaan, voimme esimerkiksi päätyä pohtimaan, onko koira päässyt yhtä pitkille lenkeille kuin aikaisemmin ja/tai onko se päässyt koirakaverien kanssa leikkimään. Voidaankin samassa havaita, että muutamaan päivään ei ollakaan ehditty ulkoilemaan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Saatetaan myös hoksata, että juuri ennen koulutusta tuli annettua ruokaa. Koira on kylläinen, eikä siksi ole kiinnostunut meillä tarjolla olevista herkuista. Huomioimalla koiran käyttäytymistarpeet eli liikunnan ja sosiaaliset tarpeet ennen koulutustilannetta, olemme vaikuttaneet koulutustilanteeseen jo ennen kuin koulutusta edes tapahtui. Tällaisessa tilanteessa pelkästään ennakoiviin tekijöihin vaikuttamalla, sadaan aikaan koira, joka malttaa keskittyä koulutukseen ja on kiinnostunut oman ihmisen kanssa tekemisestä.
Vasta kun kaksi alinta pyramidin osaa on huomioitu, voidaan päätyä opettamaan koiralle jokin todella helppo asia, jonka se varmasti osaa kotona ja monessa muussakin paikassa. Tätä helppoa ja hauskaa tehtävää hyödynnetään koiralle, kun se on vaikeassa tilanteessa. Tämän avulla saadaan koira kiinnostumaan meistä. Vasta, kun koira on tottunut uuteen ympäristöön ja alkaa rentoutua, aletaan sille opettamaan uusia asioita. Tämä helppo temppu tai tehtävä onnistuu niin hyvin, että huomammekin vain käyttävän positiivista vahvistusta koulutuksessa.
Kun koiralle on ensiksi varmistettu pyramidin alaosien olevan kunnossa, voidaan harjoitus hyvin suunniteltuna huomata, että positiivisesti vahvistetaan uusia opetettaviakin asioita eikä ajauduta tilanteeseen, jossa ei toivottua käyttäytymistä jouduttaisiin esimerkiksi sammuttamaan.
Ongelmiakin voi syntyä, maailma ei ole aina läheskään täydellinen
Vaikka kuinka positiivisesti ja eläinehtoisesti elämää haluaisi ratkaista, voidaan päätyä tilanteeseen, jossa kaikki ei menekään suunnitelmien mukaisesti. Yllättäviä tilanteita voi syntyä ja voimme joutua vaikkapa lenkillä ohittamaan haukkuvan koiran aivan liian läheltä oman koiramme sen hetkiseen oppimiseen nähden. Saatamme myös tulkita aikaisemman koulutusesimerkin eläimen olotilaa väärin tai havaitsemme ulkopuoliset muuttuneet tekijät liian myöhään. Tällöin oma koiramme saattaa vaikkapa ryhtyä haukkumaan tai pomppimaan, jolloin luonnollisesti joudumme estämään remmistä kiinni pitäen tai koiran eteen menemällä sen ei-toivotun käyttäytymisen.
Tämä on aivan inhimillistä. Elämässä sattuu kaikkea ja niihin voidaan joutua reagoimaan nopeasti myös niin, että sillä hetkellä eläimen käyttäytymiseen joudutaan puuttumaan fyysisesti eli vaikkapa vain remmissä estäen. Mikäli tällaiseen tilanteeseen joudutaan, se tulee olla vain yksittäinen tapaus. Ei niin, että ajetaan eläin tarkoituksella liian vaikeaan tilanteeseen, jossa joudutaan jatkuvasti puuttumaan ja keskeyttämään eläin tarkoituksen mukaisesti. Eläintä ei myöskään laiteta jäähylle tai eristetä koulutuksesta eikä sen tarkoituksena ole saattaa eläintä tarkoituksella virheeseen.
Eläinlähtöisen koulutuksen periaate on lähteä liikkeelle suunnitelmasta, jossa koiran käyttäytymiseen ei tarvitse juurikaan puuttua vaan jo tilanteet suunnittelemaan onnistumista mahdollistaen. HH-mallin osalta puhutaankin vähiten kajoavasta mallista. Tämä malli ei ole mikään ihmiskuntaa mullistava tilanne. Monet varmasti löytävät yhtymäkohtia omaan arkeen. Joku voi todeta, että näinhän tietenkin pitää toimia! Niinpä, niin. Ei tämä mitään arjesta irrallista kvanttifysiikkaa ole, vaan ihan peräti järkeenkäypää. Malli nyt vain on paperille kuvannettu kaavion avulla.
Mitä jos teimme virhetulkinnan?
Eläimet ovat erilaisia ja myös me ihmiset. Se, mikä toisen eläimen perustarpeesta saattaa puuttua, jotta koulutustilanne onnistuisi, ei toiselle yksilölle olekaan se vaikuttava tekijä. Toisinaan voimme myös päättää, että tänään syömme nakkeja ja ne ovat eläimellemme se positiivinen vahviste. Saatammekin huomata, että ehei! Nakithan eivät olleet lainkaan positiivinen asia vaan nakki saattaa päätyä suuhun, mutta se sylkäistään heti. Silloin käyttäytymistä ylläpitävänä vahvisteena voi toimia jokin aivan eri asia, jota eläinyksilö haluaa tai joka vie sen huomion. Ei välttämättä lainkaan nakki, lelu tai jokin mitä meillä ihmisillä on tarjolla.
Eläinkoulutus sen kaikissa muodoissa pitää nöyränä. Toisinaan virheellinen tulkinta eläimen ajatuksista tulee esille vasta useamman harjoituksen jälkeen. Huomataankin, että mikäli tätä tapaa jatkamme, ei eläimen haluttu käyttäytyminen lisäänny vaan se peräti vähenee. Tällöin on nöyrästi suunniteltava parempi idea, kun aikaisempi ei toiminut. Suunnitelmallisuus ja asioiden mittaaminen aivan paperille asti auttavat faktojen tulkinnassa. Toisinaan meistä voi tuntua, ettei koulutus etene, mutta mitattavia asioita seuraamalla havaitsemme muutoksen. Tilanne saattaa olla myös toisin ja fiiliksemme koulutuksesta olla hyvinkin luottavainen, mutta mittausten jälkeen huomaamme vain junnaavamme paikalla ilman edistystä.
Mitä sitten on virheetön oppiminen?
Omassa henkilökohtaisessa eläinkoulutuksessa olen kokenut tarpeelliseksi löytää vieläkin parempia tapoja vaikuttaa eläimen positiiviseen tunnetilaan. Minua on harmittanut mikäli olen havainnut koirassani mielistelevää käyttäytymistä kuten huulien lipomista, korvien luimistamista tai ryhdin latistumista. Toisinaan koirat ovat myös saattaneet turhautua kuten haukahtaa, piipata, käyttäytyä kiihtyneesti. Nämä kaikki ovat minusta olleet hankalia eikä niistä mikään ole edistänyt sen muotoista itsevarmaa ja iloista käyttäytymistä, joka itselläni on ollut toiveena.
Ensimmäisen kerran, kun kuulin virheettömästä oppimisesta, mietin että eihän sellaista olekaan! Ainahan virheitä tulee ja itseasiassa joku on joskus sanonut, että virheeseen eläin pitää jopa ajaa, jotta se tietää mitä ei tule tehdä.
Virheetön oppiminen on tullut kuitenkin osaksi omaa tapaa kouluttaa. Tämän lähestymistavan avulla, olen päässyt vähentämään koirieni ei toivottuja käyttäytymisiä, turhaumaa, piipaamista ja korvien luimistelua. Koirani ovat olleet itsevarmempia, iloisempia ja koulutus on edennyt huomattavan nopeasti hyvässä tunnetilassa.
Virheettömyys ei kuitenkaan tarkoita kaiken sallivaa. Se itseasiassa haastaa ihmistä suunnittelemaan koulutuksen eteneminen tarkemmin. Virheet kuitenkaan eivät katsota koiran vihreiksi, vaan ne ovat aina ihmisen virheitä, epätarkkoja ohjeita tai huonoa koulutuksen suunnittelua.
Suunnitelman tavoitteena tulee olla eläimen oppiminen vahvisteita käyttäen. Mikäli eläin ei tee vaaditun kriteerin mukaisesti eli se tekee niin kutsutun virheen, sen annetaan tehdä jokin aikaisemmin opetettu tukitaito, jota vahvistetaan. Ilman tukitaitoakin voidaan selvitä, kun niin sanotusti puretaan ei toivottu käytös vahvisteen suuntaa muuttamalla. Näin virhettä ei erityisesti merkitä, vaan se saa vahvisteen toisesta aisasta. Tämän jälkeen on kuitenkin tärkeää tehdä suunnitelman muutos, kuten helpottaa tehtävää, muuttaa asetelmaa tai laskea kriteeriä, jotta jälleen päästään vahvistamaan haluttua käyttäytymistä.
Virheettömän oppimisen periaatteessa virheet eivät ole merkityksessä eläimen oppimiselle eikä niiden merkitsemiselle ole tarvetta. Kun ollaan saavutettu koulutuksella haluttu käyttäytyminen sen muotoisena kuin se halutaan tehtävään saada, se vakioidaan riittävän suurella toistojen määrällä ja riittävän suurella ympäristön vaihtelulla. Tällöin katsotaan vahvisteiden suuren määrän vakioivan käyttäytymisen. Ei erityisesti virheiden merkitsemisen.
Virheettömän oppimisen voidaankin sanoa olevan yrityksen ja onnistumisen menetelmä, ei niinkään yrityksen ja erehdyksen kautta oppimista.
Olen havainnut nyttemmin ajattelevan, että on aivan sama vaikka yksi toisto kymmenestä ei ollut täydellinen. Suuri oikeiden toistojen määrä pitää kuitenkin haluttua kriteeriä oikeana. Lähes poikkeuksetta huomaan eläimen niin kutsutun virheen johtuvan täysin minun omasta virheestäni, ympäristön äkillisestä muutoksesta, liian pienestä toistojen määrästä tai eläimen ihimillisestä vahingosta kuten vaikka horjahduksesta. Näistä mistään ei mielestäni ole erityisesti syytä alleviivata eläimelle virheeksi. On kuitenkin tärkeää huomioida, että tämä ei suinkaan tarkoita virheen toistamista, koska tällöinhän väärä käyttäytyminen tulisi vakiintuneeksi.
Virheetön oppimisen periaate vaatii kouluttajalta harjoitusta. Se haastaa tekemään onnistuneita suunnitelmia, olemaan tarkka käyttäytymistä ylläpitävistä tekijöistä ja kehittämään itseään jatkuvasti paremmaksi eläimen lukutaidossa.
Mikäli virheettömästä oppimisesta haluat lukea lisää tarkemmin, suosittelen perehtymään seuraavaan artikkeliin.
Mitä seuraavaksi näköpiirissä?
Mikään ei kehitys, ellei eläinkoulutus kestä myös kriittistä tarkastelua. Vaikka olen pitänyt asioita hyvin kuvaavana esierkiksi edellä esiteltyä Friedmanin HH- mallia, on viime aikoina nostettu esille myös asia uudesta näkökulmasta eli LIFE-mallista, josta voit lukea lisää täältä. Se antaa minusta hyvän täydennyksen aikaisempaan ja jo tiedettyyn. En näkisi tätäkään mallia aikaisempaa poissulkevana, vaan ennemmin täydentävänä. Pääpainona LIFE-mallissa on eläimen osallistavassa oppimisessa. Tämän mallin sisäistäminen kuitenkin minultakin vaatii lisää perehdystä. Se kuitenkin on osoitus nöyryydestä, joka aina tulee säilyttää. Jotain uutta näkökulmaa voit aina löytää jo ennestään opittuun.
