Tämä termi on hyvin usein käytetty aivan arkisessa koulutuksessa eläinten kanssa. Sammuttamista myös käytetään melko paljon lähes jokaisen eläimen kanssa toimiva kotikoiran omistajasta aivan ammattilaisiin asti, tiedostamatta tai tiedostaen. Sammuminen on osa käyttäytymisanalyysin perusprosessia aivan kuten operantin oppimisen nelikenttän positiivinen vahviste, positiivinen heikenne, negatiivinen vahviste ja negatiivinen heikenne.
Kun käyttäytyminen vähenee tai lisääntyy operantin oppimisen nelikentän vahvisteilla ja heikenteillä, on sammumisella tarkoituksena saada käyttäytyminen täysin loppumaan. Tästä esimerkkinä voisi olla luopumisen opettaminen namia pitäen kämmenen sisällä. Koira oletettavasti on kiinnostunut kädessä olevasta namista. Riittävän pitkään, kun odotetaan toivotaan koiran lopettavan yrittämisen ja ns luopuvan namikädestä. Koiran aikaisemmasta oppimishistoriasta riippuen se saattaa katsoa ihmiseen, mutta se voi myös lähteä pois tai alkaa tekemään jotain muuta. Sammuttaminen tässä tilanteessa kohdistuu siten nyrkissä olevan namin saamiseen ihmisen kädestä.
Toisena esimerkkinä voisi olla koiran hyppiminen ihmistä vasten. Koira on innoissaan hyppimässä ja tavoittelemassa ihmisen huomioita. Ihminen ei ota kontaktia koiraan ja jäädään odottamaan koiran hyppimisen loppuvan. Kun koira rauhoittuu ja lopettaa hyppimisen, annetaan koiralle huomiota. Näin saadaan ihmisen passiivisuudella sammutettua hyppiminen.
Sammuttamisen ongelmat
Asiat eivät kuitenkaan läheskään aina mene kuten edellisissä esimerkeissä kuvasin hyvin suoraviivaisesti. Tätäkin asiaa on tutkittu ja on ollutkin mielenkiintoista perehtyä asiaa, jonka johdosta itse olen alkanut välttää sammuttamisen käyttämistä koulutuksessa.
Sammuttamiseen liittyy nimittäin lähes poikkeuksetta ilmiönä sammumispyrähdys. Se syntyy, kun käyttäytymistä vahvistava tekijä jätetään pois ja se ilmenee käyttäytymisen/reaktion lisääntymistä ennen kuin käyttäytyminen jälleen vähenee ja lopulta sammuu. Tämä ilmiö on yleensä voimakkaampi mitä vahvempi ei-toivottu käyttäytyminen. Sammumispyrähdyksen aikana havaitaan monesti myös sammuttamiseen liittyvän aggressiivisuuden lisääntymistä (extinction-induced aggression). Mikäli sammumisella pois koulutettava käyttäytyminen on aikaisemmin saanut vahvisteita, havaitaan sammumiseen liittyvän enemmän ongelmia. Eläin on vaikkapa usein saanut kädestä nameja ja nyt ei saakkaan tai se on saanut huomiota ihmisiltä hyppimisellä, mutta nyt hyppimiseen halutaankin loppuvan.
Sammumispyrähdystä kuvataan eläimen turhauman ja agressiivisen käyttäytymisen lisääntyminen. Tässä yhteydessä agressiivinen ja/tai turhautunut käyttäytyminen on esimerkiksi haukahtelua, hyppimisen lisääntymistä, tassulla kohteen raapimista, pureskelua jne kiihtynyttä käyttäytymistä. Se voi kuitenkin olla eläimen tempperamentista ja rodun taustasta riippuen myös hyvin paljon voimakkaampaa ja rajumpaa agressiivisutta, joka saattaa ihmisen mielestä olla hyvinkin epämiellyttävää tai peräti vaarallista. Toisaalta mikäli koulutuksen aikana eläimelle luodaan useita hetkiä, jolloin se kokee turhautumista, lisääntyy myös eläimen yleinen negatiivinen olotila. Tämän tietää itsekin, jos koko viikko on turhautunut töissä, ei mieliala ole kovinkaan rento ja mukava edes viikonlopun jälkeen.
Sammutettu käyttäytyminen voi myös yhtäkkiä myöhemmin palautua spontaanisti tilanteen muistuttaessa aikaisemmin sammutetusta käyttäytymisestä.
Mikäli koulutussession aikana ilmenevä ei-toivottu käyttäytyminen on aivan uusi ilmiö, eikä se ole ennestään saanut vahvistusta allensa, sammuu käyttäytyminen hyvin nopeasti eikä näissä hetkissä useinkaan ole ongelmaa. Hyvin usein myös kesken koulutussession ilmenevä ei-toivottu käyttäytyminen esiintyy vain kerran ja kun siihen ei kohdisteta huomiota, se häviää samalla kun kiinnitetään huomiota toivottuihin asioihin.
Mitä vaihtoehdoksi?
Koska turhauma on ongelmallinen ja siitä seuraavat käyttäytymiset usein epämiellyttäviä niin ihmiselle kuin eläimelle, täytyy sammumisen käyttämiselle olla vaihtoehtoja. Tilannetta voidaankin lähteä ratkomaan esimerkiksi vaihtoehtoista käyttäytymistä vahvistamalla, vahvisteen suunnalla tai vaikkapa esittelemällä eläimelle ”kun luovut saat enemmän”. Näin saadaan vältettyä turhaumasta johtuva ikävä käyttäytyminen ja negatiivista tunnetilaa.
Vasten hyppimistä voidaankin lähteä ratkaisemaan useammallakin tavalla. Helppo vaihtoehto on kohdistaa innokaan ja hyppivän koiran käyttäytymisen suunta heittämällä nameja lattialle, jolloin huomio kohdistuu pois ihmisestä. Vaihtoehtoisesti voidaan tarjota lelu koiralle leikittäväksi. Tällöinkin tulee olla tarkkana lelun suunnasta, joka tulee olla poispäin ihmisestä, ei kohti ihmistä tai lähemmäs syliä.
Toisena vaihtoehtona ja etenkin, kun koiralla on jo hieman ajatusta poispäin ihmisestä lattialle heitettyjen namien tai lelun avulla, voidaan hyödyntää vaihtoehtoista käyttäytymisen opettamista ei-toivotun tilalle. Tällöin koiralle ennakoivasti ennen hyppimistä tai mikäli myöhästytään tilanteesta, heti hypähdyksen alettua pyydetään koira istumaa. Kun koira istuu, se saa nameja, lelun tai ihan vain huomiota ihmiseltä kehuina. Tällaisessa koulutuksessa on myös omat vaaransa, jotka tyypillisesti liittyvät asioiden ketjuttamiseen. Mikäli toistuvasti ihmiset ovat myöhässä ja koira pääsee hyppäämään ihmistä vasten ennen istumista, ajaudutaan ketjutukseen jossa ensimmäisenä on hypähdys ihmistä vasten ja vasta sen jälkeen istuminen. Tästä johtuen nopeus on valttia ja tilanteiden ennakointi tärkeässä roolissa tuloksellisessa oppimisessa.
Vaihtoehto luopumisen opettamisesta sammuttamisen sijaan on opettaa koira ymmärtämään ”kun luovut, saat enemmän”. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö, jonka moni on huomannut myös somevideoilla. Näillä videoilla eläin valitsee jonkin kupin, jossa on yksi herkku. Sille näytetään kuitenkin toinen kuppi, jonka valitsemalla se olisi saanut useamman herkun. Katsojille huvitusta videoilla saadaan eläimen pettyneestä ilmeestä. Videot saattavat toisinaan olla muokattuja, mutta ilmiönä tätä on tutkittu myös aivan tieteellisestä näkökulmasta muillakin eläimillä kuin vain koirilla. Eläimet osaavatkin hahmottaa eri resurssien arvoa ja esimerkiksi herkkujen määrää suhteessa toiseen vaihtoehtoon. Tätä voidaan hyödyntää myös luopumisessa. Tällöin esitellään koiralle kädessä olevan namin ja juuri ennen kuin se ehtii hamuta namia, annetaankin toisesta kädestä enemmän herkkuja. Resurssien epätasa-arvon logiikan opettamisen jälkeen tulee koiralle käsitys luopumisen sisältävän option paremmasta eikä luopuminen tunnu erityisen negatiiviselta asialta, jossa menetetään resursseja.
Yhteenvetona
Vaihtoehdot sammuttamiselle korostuvatkin erityisen kiihkeiden, reaktiivisten, matalan reaktiokynnyksen eläimillä, koska turhauman ongelmat ovat hyvin voimakkaita tämän tempperamentin eläimillä. Ongelmat voivat olla kuitenkin päinvastaisia matalamman temperamentin ja pehmeämpien eläinten kanssa. Näillä ongelmat voivat liittyä yrittämisen ja sitkeyden vähenemiseen, sekä lopulta täydelliseen passivoitumiseen. Ongelmat sammuttamisessa on siten syytä tiedostaa ja ymmärtää miksi tiettyjen käyttäytymisten ilmiöiden pintaantuminen on todennäköistä käyttäessä sammuttamista.